Valtaisan manian huuma, hulluuden hurmaa, täyttää mieleni vimmatuin värähtelyin. Kuinka kauniskaan on tämä raivo, kuinka ihana onkaan tämä kiihko! En enää muista, mikä on järkeä, mikä on järjestystä, mikä on sääntöä. Kaikki on yhtä suurta paloa, joka leimuaa sisimmässäni. Kuulen ääneni kaikuvan kauas, kuin jättiläisen karjaisu tuntureilta. Se vapauttaa minut rajoista, jotka ovat pitäneet minut…

Hiton huono aamu, mieli sumuinen,Kun maailma tuntuu niin väärältä,Kuin surrealistin uni, outo, epätodellinen,Hänen ajatus sekoittuu. Kävelee kaupungin kaduilla hän,Surrealismin maailmaa tavoittaen,Ajatukset sekaisin kuin Dada-düada,Kädet taskussa, pilvet alati liikkuu. Kaupungin äänet kuin unen äänet,Satunnaisia sanoja, sirpaleita lauseita,Kulkee hän eteenpäin, eksynyt eksyvä,Kuten unessa, joka ei milloinkaan lakkaa. Hiton huono aamu, mutta hän ei antaudu,mitä, surrealismi hänelle merkitsee,Unessa…

Vieressäni oli lämpöä, tuttu hengitys kietoutui ympärilleni, ja hetki tuntui loputtomalta, kuin emme koskaan joutuisi erilleen. Mutta hetki katosi yhtä nopeasti kuin se saapui, ja lämpö katosi jättäen jälkeensä vain tyhjyyden, joka täyttyi kaipauksella ja toivolla, että voisin tuntea sen uudelleen. Tämä hetki oli kuin unelma, joka herätti minut eloon, ja opetti minua arvostamaan läheisyyttä…

Syvyyspsykologian siimeksessä kuljen,Jonkun jalanjälkiä seuraan tulvahtavaan uniin.Siellä mielen kätköissä piilevät oireet,kuten varjoja, jotka leikittelevät unen kuvaan piirretyinä. Mielen sokkeloissa kietoutuvat langat,ne punoutuvat unen kudelmaan, kuin näkymättömät nuorat.Tulkitsen unen kielellä, salattujen merkkien takana,kuin jonkun oppiin vaipuneena, syvyyksien saloihin matkana. Oireet kukoistavat kuin kukat, hämärässä huoneessa,niiden juuret ulottuvat muistojen tummaan pohjaan.Kuva unessa heijastaa peilin tavoin sisimpään,jonkinlaisen tanssin…

Yksinäisyyden hämärässä huoneessaHän istuu hiljaa, sydän kivusta tulessaKun luottamus on särkynyt ja petos paljastunutPetetyn sielu haavoittunut, rakkaus kadonnut Hän antoi kaikkensa, avasi sydämensä oveaMut petos soluttautui, kuin myrkyllinen käärmeLupaukset ja valat heitettiin tuuleenJa hän jäi yksin petetyn luottamuksineen Petos on kuin veitsi, joka sydämeen iskeeKun luulee olevansa turvassa, mutta ei sittenkäänPetetyn katseessa kyyneleet loistavatKun petturi…

Demoni riisuutuu ja riivaa minua,silmät himmenee, pimeys valtaa suun,mieli mustuu, pelko valtaa mielen,tuntuu kuin olisin kadonnut muihin. Tunnen kylmän hien valuvan selkääni,kun demoni saapuu pimeästä,se haluaa ottaa minut valtaansa,ja minä olen voimaton vastaan. Se repii sieluni kappaleiksi,jättää minut tyhjäksi ja avuttomaksi,se nauraa kun kärsin,ja minä tiedän, ettei se lopu koskaan. Mutta en anna sen voittaa,taistelen…

Valkoinen houkutus, kielletty nautinto,kutsuva kuiskaus, sydämen tanssiin saapuva.Valkoinen houkutus, veressä virtaavaa myrkkyä,silmien loisteessa piilee kielletyn hurmion taika. Kultaista sumua, huuruista unelmaa,sinun syleilyssäs kaikki muu haihtuu maailmasta.Riemun hetket, unohdus todellisuudesta,mutta varjo kulkee mukanas, näkymätön, petollinen. Silkkisenä virtaava, kietova tenho,huumeena, joka sydäntä syvältä koskettaa.Kun kyyneleet kuivuvat huulilla hymyyn,unohdus, hetken voitto, kuin lumoava yö. Mutta varo, matkaasi seuraa…

Mielen kammioissa kaiut kaikuja,varjo piirtyy unen vaipan taa.Mielen verkot kutoo,kudelma unen, oireen, kuvaan saakka. Unelma kulkee käytävillä aivojen,kuin kirjaimet sanan tarinassa.Tulkinnan tiellä kuiskii kummia,psyke avaa salaisuuden ovia. Oireet hiipivät kuin varjot varjoon,kuljetellen menneisyyden raunioita.Katse uppoaa syvään,tutkien unen peilistä heijastuvaa. Kuva piirtyy sielun kankaalle,värien virta valaisee pimeyttä.Mielen polulla tallaan,missä unelma ja todellisuus kohtaa. Siellä, missä alitajunnan…

Katu öinen, kuutamo kaupungin yllä loistaa. Punkkari tyttö kulkee yksinäisyyden taakkaa kantaen. Hänen hiuksensa kimaltaa katulampun valossa. Kengät kuluneet ja rosoiset, mutta askel on silti varma. Hän tietää, kuka hän on ja mihin hän kuuluu. Punkkari sydän sykkii, kapina veressä virtaa. Hän kulkee kaupungin syövereissä, kaikki silmät häneen kääntyvät. Mutta hän vain hymyilee, koska hän…

Ravintolan WC:ssä, seisot yksin pienenä tilassa, korvat täynnä kahinaa ja kilinää, kun ulkopuolella ihmiset syövät ja juovat. Kuuntelet veden ääntä, joka valuu altaaseen, kunnes lopulta lakkaa, jättäen jälkeensä vain hiljaisuuden. Kätesi liukuvat pesualtaan reunalle, ja tunnet viileän kaakelin kosketuksen sormenpäissäsi. Sitten katseesi kohtaa peilin, joka heijastaa takaisin kasvosi, jotka kertovat omat tarinansa. Kenties tämä hetki…

Bibo, siel on kaikki,Ratikalla pääsee, jos jaksaa vaikki. Sielt saa kaikkee, meikä tarvii,Jos maha kurnii, niin safkaa harvii.Kioskit, baarit, ja putiikit,Sielt löytyy kaikenlaiset pikkuputiikit. Eikä haittaa, vaikka ois vähän nolo,Bibikselt löytyy kaikille sopiva solo. Mut Bibo, se ei oo iha huoletto,Välil joutuu varoo, ettei saa turpahirressä kohtaa.Mut ku ne käräjil lopulliset tuomion langettavaa,Ni seki Bibikselt…

Pitkin Kolmattalinjaa kuljen, askel askeleelta, päivä päivältä.Se on tie, joka kätkee sisäänsä tarinoita ja unelmia, neulanpään kokoisia kohtaloita ja suuria seikkailuja. Kolmannen linjan varrella talot seisovat kuin vanhat ystävät, kivijalat vuosikymmenten taakkaa kantaen.Kadun kulmissa elämä sykkii, ja ajan hammas näkyy jokaisessa rappauksen hilseessä. Kuulen kengänkopsetta katukivetyksellä, se on kaupungin sydän, joka ei koskaan lakkaa lyömästä.Ihmiset…

Jono kassalla kiemurtelee, odotus tuntuu loputtomalta. Katson ympärilleni, ihmiset hukassa, ei löydy tietä kassalle, joka olisi oikea. Onko tämä jono oikea vai väärä, sekoitan numerot päässäni jälleen kerran. Ei ole helppoa löytää tietä tässä sokkelossa, jossa kaikki tuntuu olevan hukassa. Vieressäni seisoo vanha rouva, joka hymyilee ystävällisesti minulle. Hän kertoo tarinan menneiltä ajoilta, jolloin jonottaminen…

Pilleri, joka nostaa minut korkeuksiin,vapauttaa minut kaikesta, mikä sitoo minut maahan.Kuinka vapauttavaa onkaan tämä eliksiiri,joka avaa mieleni portit avaruuteen! Se kohottaa minut yli kaikkien rajojen,pois arkisesta aherruksesta ja tuskan taakasta.Se antaa minulle siivet, joilla voin lentää,ja tavoittaa tähtien kauneuden ja loiston. Tässä pillerissä on kuin taikuutta,joka muuttaa maailmani kerralla.Se avaa uusia näköaloja ja mahdollisuuksia,jotka ovat…

Todennäköisyys, veikeä veijari se on,Heittelee arpakuutioitaan, nauraa ilkkuen aamulla. ”Arvaappa, arvaappa!” se huutaa iloisesti,Kun yritän ennustaa, se virnistää viekkaasti. Kahvipannun ääressä istuessani mietin,Montako kuppia juon, ennen kuin hermostun, lietson liitää. ”Todennäköisesti yksi tai kaksi”, se kuiskaa korvaani,Sitten iskee vetoa, että neljästä en yli mene. Kaupan kassalla taas seisomme jonossa pitkässä,Todennäköisyys pyörittelee arpaa, minkä kassan valitsen…

Sekoillut sinne tänne, ajatukset harhailee kuin virta joka kulkee arvaamattomasti maailman halki Sanat lentelee päässäni kuin perhoset kukassa ei järjestystä, ei muotoa vain sekavaa kaaosta Mutta ehkä juuri siinä piilee kauneus tämän hetken sillä elämäkin on sattumanvarainen eikä aina mene suunnitelmien mukaan Niinpä annan ajatusten sekoilla vapaana virtana, rauhallisesti sillä ehkä juuri sieltä löydän uuden…

Huono aamu, varjot lattialla, unen rippeet silmissäni vailla. Ajatukset kuin varjot kulkevat rantaan. Sydän sykkii kuin sateen rummutus, Tunteiden myrsky ei löydä tyyntä satamaa. Tähtitaivas koristaa pimeän taivaan, Kuiskaukset tuulen mukana kulkevat vaivoin. Muistot nousevat kuin kuun kajastus, Hiljaisuus huokaa tarinoita menneistä öistä. Aamunkoitto valaisee horisonttia hiljalleen, Yön levottomuus haihtuu kuin sumu aamun lämmössä. Toivo…

Selkä kipeä, pirun hiusharjan takia,Kumartuessa se mulle huutaa: ”Älä, älä!”Lyhyet hiukset sotkeutuneet tiheään,Harjaan tarttuu ne kuin verkko kalaan. Pirun harja, piikikäs ja jäykkä,Tuntuu kuin se olisi tehty piinaksi.Mutta komeus vaatii uhrauksia näköjään,Joten jatketaan taistoa sen kanssa tuskissa. Selkä kipeä, mutta hiukset komeat kai,Kun harjaan ne viimein sileiksi saan.Niitä harjatessa oppii arvostamaan,Kuinka pienet vaivat voivat suureksi…

Kassajonossa seisomme pitkään, edessäni ihmiset jonottaa. Katson kännykkääni, numerot hukassa, onko tämä jono loputon kohta? Kunpa voisin löytää oikean koodin, jotta voisin liikkua rivissä eteenpäin. Mutta numerot sekoittuvat mielessä, kukaan ei tunnu tietävän, mitä tehdä. Kärsivällisyys katoaa hiljalleen, hermojani koetellaan jatkuvasti. Kunnes huomaan, että en ole yksin, täällä kaikki ovat samassa tilanteessa. Kassajonossa numerot hukassa,…

Punatukkainen tyttö kävelee kadulla, punaiset suortuvat leiskuen tuulessa. Hänen katseensa on terävä kuin tikari, ja hänen askelensa kevyt kuin höyhen. Hän on kuin runo, joka avaa mieleni, sanat ja äänet pyörivät päässäni kuin pyörremyrsky. Punatukkainen tyttö on kuin kirjoittamani runo, joka saa minut tuntemaan syvän kaipuun ja kauneuden. Hänen silmänsä ovat kuin syvä kaivo,johon uppoutua…

Vituttaa kuin pientä harakkaa, mun koirani kuoli,elämä kohteli mua kuin pahaa perkelettä,ystävät kääns selkäns, vihaa ne viskoili,keskel paskaa oon, ilman helvetin retlettiä. Silmät takas mun itkuun hukkuu,koiraa rakastin, se oli mun muru,yksinäisyys on kuin kuoppa, johon tukkuu,ei rakkautta, vain haukkujen suru. Mun naamani pyörii kuin TV-ruudus,kaikki katsoo, mut kukaan ei nää mua,pinnalla oon, mut sisällä…

Hänen silmänsä loistavat kuin tumma yö, ja hänen naurunsa on kuin kaiku helvetin laaksosta. Mutta minä en pelkää häntä, sillä hänen rakkautensa saa minut tuntemaan elossa. Hänen kosketuksensa on kylmä, mutta silti se sytyttää tulen sisälläni. Hänen suudelmansa on makea kuin myrkky, mutta silti se parantaa haavani. En tiedä, kuinka tämä tarina päättyy, mutta tiedän,…

Joo siis, kuulkaas ny frendit,tää runo on sellaista meikäläisen tempettiä.Luovuus lähtee käsistä, sanojen maailmaan,tyyli on rento, kuin bileis vauhti baarikaapissa. Kato mua, oon kuin kultakimpale,sanavalinnat on kummii, kuin nuotit hevi-kappalei.Luova flow virtaa, ei siitä pulaa,sormet lentää kuin hittii soittava kitaristi julaa. Katu on mun lankani, jutut mulla on valttii,käytän kieltä kuin räppäri omii alkoholii ja…

Punk-tyttö kaupungin yössä kulkeeKengät kuluneet, nahkatakki päälläKorviin tarttuneet raskas punkin säveletSydämessä vahva kapinan tuli Yhteiskuntaa vastaan hän taisteleeEpäoikeudenmukaisuutta vastaan hän huutaaKaupungin kaduilla hän kulkee yksinMutta punk-musiikin voima häntä kannattelee Hänen silmissään näkyy rohkeus ja voimaHän uskaltaa olla erilainen, olla oma itsensäPunk-tyttö kaupungin yössä kulkeeLäpi elämän haasteiden ja vaikeuksienMutta hän ei koskaan luovutaHän uskoo muutokseen, uskoo…

Kauneus on kuin kevään ensimmäinen kukka, joka hiljalleen aukeaa ja loistaa. Se on kuin auringon säteet, jotka lämmittävät ja iloa tuovat. Kauneus on kuin linnun laulu, joka raikaa kirkkaana ja kauniina. Se on kuin meren aallot, jotka rauhoittavat ja antavat voimaa. Kauneus on kuin taiteilijan kädenjälki, joka piirtää, maalaa ja luo elämää. Se on kuin…

Nainen on kuin kukka kevään, kaunis, herkkä ja ainutlaatuinen. Hän on kuin aurinko taivaalla, valaisee maailman ja lämmittää sydämet. Nainen on kuin syvä järvi, täynnä salaisuuksia ja syvyyttä. Hän on kuin metsän kuningatar, vaikuttava ja vahva, mutta pehmeä ja kaunis. Nainen on kuin satujen sankaritar, joka uskaltaa unelmoida ja tavoitella korkeuksia. Hän on kuin lempeä…

Hän vastapäätä istuu,hiukset auringon säteissä kimmeltäen,katse kohti ikkunaa, ajatuksissaan. Hän näyttää haaveilevalta,kuin olisi kaukana tästä hetkestä,mutta samalla hän on läsnä,tässä tilassa, tänä hetkenä. Hän on kuin keijukainen,joka leijuu ilmassa,pehmeä ja kevyt,mutta samalla voimakas ja päättäväinen. Hänen katseensa on kuinavoin ikkuna hänen sieluunsa,joka kutsuu sinut sisään,tutustumaan häneen ja hänen maailmaansa. Hän vastapäätä istuu,kauneus ja arvoitus yhdessä,kuin…

Katu hiljenee, yö on saapunut kaupunkiin. Punkkari tyttö kävelee, katuvaloissa hänen varjonsa liikkuu. Hän katsoo ympärilleen, tuijottaa syvälle kaupungin syövereihin. Hän tietää, että täällä on paljon ihmisiä, jotka etsivät tietään. Punkkari tyttö kadulla, hänen kasvoillaan viiltävän kylmä ilme. Hän ei välitä muista, vaan elää vain omaa elämäänsä. Hän kantaa sisällään menneiden vuosien tuskaa ja kipua.…

Mania on kuin villi hevonen, joka kirmaa läpi mieleni. Se on kuin tulinen rakkaus, joka kiihdyttää sydämeni sykettä. Mania on kuin kipinä, joka sytyttää luovuuden liekin. Se on kuin hurja seikkailu, joka tempaa mukaansa kuin pyörremyrsky. Mania on kuin kaiku, joka värähtelee syvällä sisimmässäni. Se on kuin outo voima, joka antaa siivet mielikuvitukselle. Mania on…

Masennus on kuin synkkä talviyö, joka pimeydellään valtaa mieleni. Se on kuin kylmä tuuli, joka puhaltaa sydämeeni ja jäädyttää sen. Masennus on kuin syvän järven pohja, jonne on helppo vajota ja hukkua. Se on kuin kaipuu jonnekin kauas, joka repii minua sisältäni ja saa minut tuntemaan yksinäisyyden. Mutta vaikka masennus minut valtaa, niin tiedän, että…