Niksula

Runo ja Lyyrikka Laboratorio

Joo, no siis tässä maailmassa on pyörinyt jos jonkinlaista jekkulaatikkoa. Välillä niitä on tullut vastaan tietokonefirmaa, välillä lasten teeveetä, ja eiköhän siellä jossain vaiheessa ole ollut vaikka mielisairaalakin nimeltään Niksula! Muistan vielä kuinka Tapiolassa oli jopa lelukauppa nimeltä Niksula, hehheh, kuulostaa ihan sellaiselta paikalta missä menee vähän niks naks nokkaan! Ja ei kai kukaan unohda sitä legendaarista TV-ohjelmaa, jossa vekkulit juonittelivat? No, oli miten oli, tuosta Niksulan nimestä on tullut aika yleinen termi ihan joka paikassa!

Kauan sitten, syvällä metsän siimeksessä sijaitsi Niksula-niminen kylä, jossa asui joukko hupaisia keksijöitä ja hulluttelevia taiteilijoita. Kylän laidalla kohosi komea ja kummallinen rakennus, joka tunnettiin nimellä ”Runo ja Lyyrikka Laboratorio”. Tämä laboratorio ei ollutkaan tavallinen paikka, vaan täynnä taianomaista ja outoa energiaa.

Eräänä aurinkoisena aamuna kylän asukkaat heräsivät kimeään kiljuntaan, joka kuului laboratoriosta. He ryntäsivät paikalle ja näkivät laboratorion ikkunasta ulos lentävän kirjaimia ja sanoja, jotka muodostivat hulvattomia lauseita ja riimejä ilmassa. Laboratorion ovi oli auki, ja sisältä kantautui naurunpyrskähdyksiä ja rytmikkäitä ääniä.

Kyläläiset rohkaistuivat astumaan sisään ja näkivät laboratorion lattialla istuvan professori Kikatusken, kylän hullunkurisen keksijäneron, ympärillä pyörivän kirjainpyörän. Jokainen pyörähdyksen myötä kirjaimet muodostivat uusia sanoja, jotka saivat ympärillä seisovat kikattamaan.

”Ah, tervetuloa!” huudahti professori Kikatuske leveä hymy kasvoillaan. ”Olen kehittänyt uuden laitteen, joka muuttaa tavalliset sanat hulvattomiksi runoiksi ja lyyrisiksi loruiksi. Voitte kokeilla sitä itsekin!”

Kyläläiset innostuivat ja alkoivat pyöritellä kirjainpyörää. Yhtäkkiä heidän ympärillään alkoi pyöriä värikkäitä runoja, jotka kertoivat hulvattomista seikkailuista, nauravista eläimistä ja kummallisista käänteistä. Kyläläiset nauroivat makeasti ja tanssivat ympyrää, kun runot saivat heidät hykertelemään.

Mutta yhtäkkiä kirjainpyörä alkoi pyöriä entistä nopeammin ja runot muuttuivat yhä villimmiksi ja hulvattomammiksi. Kyläläiset alkoivat hypellä ilmassa, kun heidän ympärillään leijui loputon virta hassunkurisia sanoja ja riimejä. Kylän kissat alkoivat tanssia valssia koirien kanssa, puut rupattelivat filosofisia aforismeja ja järvi alkoi laulaa bluesia.

Kun aurinko laski ja kuu nousi taivaalle, runoja ja lyyrisiä loruja tanssi yhä ilmassa. Kylän asukkaat makasivat ruohikolla, naurusta väsyneinä ja onnellisina. Laboratorion ovi oli yhä auki, ja sen kynnyksellä seisoi professori Kikatuske, joka riemuitsi koko hulvattoman tapahtuman synnyttämästä ilosta.

Jee-hah! Kuvittele, että meillä oli tämmöinen superhauska juttu Niksulan kylässä. Se oli sellainen Runo- ja Lyyriikkalaboratorio, joka toi aivan mielettömän riemun ja naurun porukalle. Sillä tarinalla oli semmoinen ässä opetus: Joskus meidän tarvii vain vähän hullutella ja heittää hulvattomia sanoja ilmaan, niin maailmakin hymyilee leveämmin ja nauru raikaa korkeammalla kuin koskaan ennen!